Hautakiviin sisältöä ja puhuttelevuutta

heikki_haivaoja

Kuvanveistäjä Heikki Häiväoja:

Hautakiviin sisältöä ja puhuttelevuutta

Heikki Häiväojan veistämiä hautamuistomerkkejä Hietaniemen hautusmaalla.

Heikki Häiväojan veistämiä hautamuistomerkkejä Hietaniemen hautusmaalla.

Nykyisiin hautakiviin voisi liittää paljon enemmän sisältöä ja puhuttelevuutta, mutta toimissa tulisi kuitenkin olla varovainen, sanoo kuvanveistäjä Heikki Häiväoja.

Esimerkiksi italialaiset koristeelliset symbolit ja koukeroiset lyhdyt eivät sovi suomalaiseen muotokieleen. Paljon tuotekehitystyötä olisi tehtävänä. Ongelmana on, että nuori teollinen muotoilija tuskin ajattelee uraansa hautakiviin liittyvien tuotteiden parissa ja monet kuvanveistäjätkin haluavat ehdottomasti pysyä kaukana hautakivien suunnittelusta. Aihe on helppo torjua, tuotehan ei ole kovin trendikäs. Kuvitellaan jopa, että kuolemaa ei ole, jos siitä ei puhuta.

Alaston figuuri hautakivessä

Häiväoja ei näe, että alaston naisfiguuri hautakivessä sisältäisi mitään hautausmaaympäristöön sopivaa symboliikkaa. Taidekoulutus oli 1900-luvun alussa klassista. Oli opittu kuvanveistotunneilla muovaamaan elävää mallia ja sen mukaan sitten hautakivien yhteyteen tehtiin alastomia hahmoja – toteaa Häiväoja. Kuvanveistäjä Gunnar Finne saa erityiset kiitokset Häiväojalta. Finne oli opiskellut myös arkkitehtuuria ja pystyi tyylikkäästi yhdistämään taideteoksia kokonaisuuksiin.

Satunnaisesti sopiva veistos

Hautakivikokonaisuudesta voidaan saada myös korkeatasoinen liittämällä siihen jokin veistos, kivestä tai pronssista, jolla ei ole mitään tekemistä vainajan persoonan kanssa. – Eniten vierastan muotokuvia hautakivissä, ikään kuin haluttaisiin tehdä jokin henkilö kuolemattomaksi, samoin valokuvat kivissä ovat outoja – kuvailee Häiväoja. Syksyllä 2001 toteutettu elokuvatuottajan ja viihdetaiteilijan kuva hautakivessä Hietaniemen hautausmaan taiteilijamäellä ei saa hyvää arvosanaa Häiväojalta.

Omaiset osallistuvat suunnitteluun

Heikki Häiväoja on toteuttanut noin 40 yksityishenkilön hautakiveä. Hautakiven suunnittelu lähtee keskusteluista omaisten kanssa. Keskusteluissa käydään läpi asioita vainajan elämänvaiheista ja arvostuksista. Esille tulevat seikat paljastavat, lähestytäänkö hautakivisuunnitelmaa kristilliseltä pohjalta vai ei. Myös yksityiskohdista voi lähteä liikkeelle, kuten omaisia kovasti vaikuttaneista auringonsäteistä, jotka ikkunan läpi lankesivat suoraan arkulle.

– Mieluiten teen sellaisen suunnitelman, joka liittyy elämän ja kuoleman rajaan. On tärkeää, että omaiset saavat osallistua suunnitteluun. Prosessin pituus vaihtelee, mutta haluan heti ilmaista tilaajalle, että hautakivellä ei ole kiirettä, sanoo Häiväoja. Suru ei aina välttämättä ole täynnä kauniita muistoja ja kaipausta, se saattaa joissain tapauksissa olla täynnä pettymystä, katkeruutta ja vihaa. Viha saattaa kohdistua suunnittelijaan tai hautakiveen. Tässä mielessä hautakivien tilaajat poikkeavat muista tilaustöiden teettäjistä, toteaa Häiväoja.

Hautausmaakulttuurin kehityksen suunta

Vanhojen hautausmaiden tunnelmallisuus perustuu paljolti muistomerkkien korkeuseroihin. Ohjesäännöissä voi mainiosti olla määräys haudan pinta-alasta, mutta muita mittoja ei saisi määrätä Häiväojan mielestä. – Erityisesti Hietaniemen hautausmaan vasta eläkkeelle jäänyt ylipuutarhuri Erik Grahn on esimerkillisesti ymmärtänyt, että ei pidä tuijottaa hautakivisuunnitelman mittoihin , vaan ymmärtää mikä on hautausmaamiljöölle parasta – selvittää Häiväoja.

– Hautausmaat ovat osa paikkakunnan historiaa ja jopa tärkeämpiä kuin kotiseutumuseo. Hautausmaa on aina auki ja siellä näkyy paikkakunnan ominaispiirteet. En näe siinä mitään pahaa, että hautausmaalla on eri hintaisia ja kokoisia teoksia. Vierastan kovasti erilaisia joukkoratkaisuja, joissa vainajalle tulee vain pieni hapettuva messinkikilpi. En pidä myöskään siitä, että maakiviin kiinnitetään kilpiä ja kivet on ikään kuin kylvetty sekasortoisesti ja sullottu ahtaaseen tilaan. Suomessa kyllä riittää tilaa yhdessä kaupungissa vaikka neljälle golfkentälle, mutta hautausmaatilasta muka on puutetta – ihmettelee Häiväoja.

Kuvanveistäjä toivookin, että ihmiset enemmän uusissa hautakivivalinnoissaan etsisivät ratkaisuja, jotka puhuttelisivat hautausmaalla kulkijaa, eikä puhuttelevan teoksen välttämättä tarvitse olla kallis ja näyttävä tai mitenkään erikoinen, riittää kun se on erilainen.

Eniten kuvanveistäjä toivoo hautakivisuunnitelmaa tehdessään, että saa oivalluksen aiheen sisällöstä ja että teos, jonka hän tekee sopii juuri sille henkilölle ja juuri siihen paikkaan, johon se suunnitellaan.

Mietin, mitä mahdollisuuksia hautakivikulttuurilla olisikaan kehittyä jos kaikki ymmärtäisimme hautausmaan arvon ja sen kulttuurihistoriallisesti tärkeän merkityksen.

Teksti: Anne Hirvilahti
Kuvat: Juha Loikkanen