Hautausmaat eläviksi!

Juha Miettinen, Peipohjan Kiviveistämö Oy:

Hautausmaat eläviksi!

Kivenvalmistajan osaaminen näkyy muotoilussa.

Kivenvalmistajan osaaminen näkyy muotoilussa.

Tavat muuttuvat hitaasti. Vaikka hautausmaiden säädökset ovat hiljalleen väljentyneet, niiden mahdollisuuksia ei vielä käytetä täysipainoisesti hyväksi.

Se kannattaisi. Arvokas voi olla myös monimuotoista, sanoo Peipohjan Kiviveistämö Oy:n toimitusjohtaja Juha Miettinen.

Miettinen myöntää, etteivät tilanpuutteen vuoksi asetetut kokorajoitukset tee hyvää hautausmaiden elävöittämispyrkimykselle. Muodon suhteen tilanne on kuitenkin jo aivan toinen kuin vielä joku vuosikymmen takaperin, jolloin säädökset tekivät kalmistoista melkein sotilashautausmaita.

– Muotoilussa me kiven valmistaja pääsemme näyttämään osaamistamme, Miettinen toteaa.

Muiden alalla toimivien tapaan Miettinen ei liputa nopeiden muutosten puolesta sinänsä. Yhdestä asiasta hän kuitenkin on varma. –

Vainajan kasvokuva tulee yhä useampaan kiveen, tavalla tai toisella, Miettinen sanoo.

Se on oikeastaan varsin luonnollistakin kehitystä. Kuva on slaavilaisessa kulttuurissa käytäntö, ja itäisen Euroopan muuttoliikkeen kautta se leviää tännekin. Miettinen muistelee, että Turussa kuvakiista taisi mennä peräti korkeimpaan oikeuteen saakka, josta tuli kuvan käytön mahdollistava ennakkopäätös. Toinen uudehko suuntaus ovat kiven kynttiläaukot.

Kasvokuva monella tavalla

Mutta miten kuva sitten tehdään kiveen? Miettinen sanoo, että se voidaan valmistaa jopa hiekkapuhaltamalla, mutta se vaatii tekijältä jo hyvin korkeaa osaamista ja ammattitaitoa. Tavallisin tapa on tehdä kuva valokuvaustekniikalla keraamiseen tai kivilaattaan, joka sitten kiinnitetään itse hautakiveen.

– Näitä mekin olemme jo muutamia tehneet, Miettinen kertoo.

Hän pahoittelee sitä, että hautakivistä on vuosien saatossa kadonnut tietoa, tärkeimpänä vainajan titteli, jota ei nykyään käytetä oikeastaan lainkaan. Kuitenkin paikkakunnilla, joilla titteleitä on käytetty, voi kulkija aistia alueen historiaa aivan toisella tavalla.

– Sen soisi tulevan takaisin, Miettinen sanoo.

– Tanskassa, jonne sirottelualueet tulivat jo ennen meitä, ovat lastenlapset alkaneet vaatia oikeutta pystyttää muistomerkkejä isovanhemmilleen. Silloin titteleiden käyttö on aivan luontevaa – vaikka nuoret eivät keskenään niitä käytä juuri lainkaan.

Miettisellä on ratkaisu myös siihen näkemykseen, että korkeiden kivien salliminen johtaa niiden kaatamiseen. Kun kivi tapitetaan pohjakiveen, sitä ei hevin kaadeta. Tapittaminen on pikku toimenpide, johon jokainen kiviliike on valmis.

Yksiviivaisuudesta voitaisiin jo luopua

Miettinen ei vastusta säädöksiä sinänsä. Ne voivat olla tarpeen edullisen ja helppohoitoisen hautausmaan osan kannalta. Hän kuitenkin ihmettelee sitä, että edes rahalla ei nykyään saa tehdä rikkaampaa muotokieltä, mikä elävöittäisi koko hautausmaata.

– Hautapaikoissa on voinut olla reunakivet, pylväät nurkissa, ketjut ja askellaatat. Jos joku haluaisi tällaisesta maksaa, niin minun mielestäni sitä ei pitäisi ainoastaan sallia vaan suorastaan toivottaa tervetulleeksi.

Peipohjan Kiviveistämön suurimpana avuna Miettinen pitää pitkää, 70 vuoden aikana vaatteisiin tarttunutta kokemusta. Se takaa hyvinkin herkissä tunnelmissa tapahtuvalle hankinnalle turvalliset ja rauhalliset puitteet, tulipa asiakas sitten asioimaan valmiin mallivalokuvan kanssa tai ilman mitään tietoa siitä, mitä haluaa.

– Osaamme auttaa asiakasta valinnassa ilman, että hän tuntee itsensä päälle käydyksi, ja toteuttaa tuon valinnan kaikilta osin ammattitaitoisesti, Juha Miettinen kiteyttää.

Teksti: Olli Orkoneva