Hautausmaiden kauneus uuteen arvoon

Hautausmailla kaikki ihmiset voivat tutustua kuvanveistotaiteeseen, PirkkoNukari sanoo.

Hautausmailla kaikki ihmiset voivat tutustua kuvanveistotaiteeseen, PirkkoNukari sanoo.

Uskon, että hautausmaille alkaa Suomessakin nousta kauniita veistoksia ja että hautausmaiden kauneus nousee uuteen arvoon, sanoo kuvanveistäjä Pirkko Nukari.

Hautausmaille mennään virkistäytymään. Kävellessään veistosten keskellä kuvanvaistotaiteeseen tutustuvat nekin ihmiset, jotka eivät muutoin gallerioissa käy. Hietaniemessä on rehevä luonto, siellä on ihana kävellä ja mietiskellä, sieltä löytyy lintuja ja taidetta. Ulkomailla käyn aina hautausmailla, koska ne kertovat maan ihmisistä ja historiasta. Pariisista löytyy mielenkiintoisia vanhoja hautausmaita, kuten myös Meksikosta, jossa ne ovat tunnelmaltaan iloisia ja värikkäitä, Nukari sanoo.

Töittensä kautta Pirkko Nukarilla on vahva kosketus suomalaiseen hautausmaakulttuuriin ja -suunnitteluun. Monet hautausmaat ovat kuin katsaus suomalaisen kuvanveistotaiteen historiaan; Hietanimen hautausmaalla Helsingissä nähdään niin Ben Renvallin kuin Väinö Aaltosen veistoksia; Uno Cygnaeuksenhautaa juhlistaa Ville Vallgrenin iso enkeliveistos.

Lintuja ja patsaita

Työhuoneellaan Helsingin Herttoniemessä Pirkko Nukari viimeistelee pronssitöitään tammikuussa 2009 Galleria Sculptorissa järjestettävään näyttelyyn. Alkuperäinen luonto ja meri ovat hänen teostensa lähtökohtia, usein mukana on lintu. Mukana on myös vanhaa metsää ja lahoavia naavaisia puita.

Pronssi on Pirkko Nukarin oma materiaali.

Pronssi on Pirkko Nukarin oma materiaali.

– Lintu on sielun symboli ja kuvaa elämän hetkellisyyttä. Monesti läheisensä menettäneet ihmiset ottavat minuun yhteyttä ja pyytävät minulta lintuveist osta hautamuistomerkin päälle. Esimerkiksi kirjailijaKalle Päätalon hautakiven päälle Messukylän hautausmaalle haluttiin kuukkeli, metsäjätkän sielunlintu, hän sanoo.

– Lintua tehdessä oli tärkeätä se, että olin retkeillyt Lapissa ja että tunsin Kuukkelin. Yleensä veistoksissani on mukana jokin oma havainto.

Nature Morte ja Kosketus

Haastava työ oli Hietanimen hautausmaalla 2006 toteutettu vanhan sukuhaudan uudistaminen, jonka kivipaateen ei mahtunut enää uusia nimiä. Asiaan löytyi ratkaisu. Vanhan kivipaaden viereen rakennettiin graniittipenkki ja graniittijalusta, jonka päälle tuli veistos Nature Morte. Kivilaji oli Kurun harmaata graniittia, samaa kuin alkuperäisessäkin paadessa. Sukuhaudan on suunnitellut Mauno Oittinen 1940-luvulla.

Hietaniemen hautausmaalla on myös Pirkko Nukarin Kosketus-niminen veistos, elämän hetkellisyyttä kuvaava laulurastas säveltäjä Toivo Kärjen haudalla, isojen mustien, vihreiksi patinoituneiden paasien päällä.

Tiukat normit latistavat hautausmaat

Kuvanveistäjä Tapio Junnon muistomerkki Hietaniemen hautausmaalla.

Kuvanveistäjä Tapio Junnon muistomerkki Hietaniemen hautausmaalla.

– Nykyajan normit latistavat helposti hautausmaat, koska monella osastolla kivenkorkeus on tarkkaan säädelty. Joustoa muistomerkkien pystyttämiseen voi kuitenkin hyvinkin löytyä, jos asialle on hyvä taiteellinen peruste. Selvä muutos on kuitenkin tapahtumassa: hautausmaasuunnittelusta vastaavat päättäjät haluavat, että hautausmaa-alueiden täytyy olla monimuotoista. Toisaalla kontrollia tarvitaan, ettei hautausmaalle viedä mitä tahansa, Nukari pohtii.

– Hautausmailla näkyy monasti kivien päällä halpoja lintuja, jotka muistuttavat rihkamaa. Siksi välillä ehdotan linnun sijasta jotakin muuta teemaa, vaikkapa kasviteemaa tai pronssimaljaa. Olen iloinen että kuvanveistäjät voivat olla mukana hautausmaasuunnittelussa. On motivoivaa työtä kohdata aitoja ihmisiä, jotka ovat menettäneet läheisen omaisen, Pirkko Nukari sanoo.