Kiveen kirjoitettu viesti kivityöstä ja osaamisesta

kivenveisto

Vanhat hautakivet ja muistomerkit välittävät meille kiveen kirjoitetun viestin suomalaisesta kivityöstä ja osaamisesta. Hautakivien valmistuksessa on ajan myötä siirrytty yhä teollisempiin valmistusmenetelmiin. Pystytäänkö koneilla korvaamaan kiveen kirjoitettu, hiottu tai hakattu kädenjälki?

Lohkotut pinnat

Kiven reunan oikaisu käsityövälineillä.

Kiven reunan oikaisu käsityövälineillä.

Lohkopintaisissa hautakivissä käytetään sivujen työstössä lekameislausta ja tai kanttiraudalla ja moskalla tapahtuvaa työstöä. Lekameislauksella voidaan irrottaa tehokkaasti suuriakin ja paksuja kivilohkareita. Lekameislaus edellyttää varsin usein hakatun reunan oikaisua tähän tarkoitukseen valmistetulla sipalla. Kanttiraudalla suoritettu kivipinnan lohkonta onnistuu parhaiten silloin kuin lohkottavassa kappaleessa liikaleveyttä on enintään 10 cm.

Keilit, haat

Keilipinnoilla tarkoitetaan kiven pintaan muotoiltuja puolipyöreitä kaariprofiileja. Haat ovat suorakulmaisia hautakiven pintaan muotoiltuja reunaprofiileja. Keilien ja hakojen käsityömäisissä valmistusmenetelmissä piirroitetaan kappaleen päihin muotoiltavan pinnan profiilipiirrokset. Työstö toteutetaan kulmahiomakoneella, paineilmataltoilla ja käsitaltoilla. Koneellisessa työstössä ovat käytössä erityyppiset jyrsimet. Jyrsinnässä on käytössä sekä CNC-ohjattuja jyrsinkoneita että muotojyrsimiä, jotka voidaan kiinnittää esim. sahaan.

Hiotut pinnat

Kiven reunan oikaisu kanttiraudalla.

Kiven reunan oikaisu kanttiraudalla.

Hautakivien hionnat voidaan suorittaa koneellisesti tai käsin. Kiven hioutuvuuteen vaikuttavaa sen mineraalikoostumus. Kaikki kivet eivät kiillä kuin peili. Kiven hionnassa pätevät samat säännöt kuin muissakin materiaaleissa. Hionta aloitetaan alhaisilla karkeuksilla. Sahattujen kiviaihioiden aloituskarkeus on varsin usein 60. Hienoimmat karkeudet ovat kokoluokkaa 10 000. Käsinhionta on hidasta ja se tehdään sellaisille hiontapinnoille, joita koneellisesti on vaikeaa tehdä. Hiontamenetelmiä on useita. Varsin usein käytettyjä ovat timanttisegmentoidut hiomatyynyt, karborundum -jauheella ja metallikappaleella suoritetut hionnat tai hiomapapereilla suoritetut hionnat. Koneellisessa hionnassa käytetään sähköllä tai paineilmalla toimivia hiomakoneita, joihin kiinnitetään hiomakivet tai hiomarätit. Kiven lopullinen kiillotus voidaan suorittaa kiillotusjauheella, joka on tinatuhkaa, tai kiillotus tehdään räteillä tai hiomakivillä.

Aukotukset

Erityyppisten porattujen ja sahattujen aukkojen käyttö on lisääntynyt suomalaisessa hautakivivalmistuksessa. Aukotukset tehdään yleensä sylinteriporilla ja sahoilla.

Piirroitus ja kaiverrus

Kiven koneellista valmistusta.

Kiven koneellista valmistusta.

Piirroitus voidaan suorittaa käsityönä tai tietokoneavusteisesti. Tietokoneavusteinen piirroitus ja merkkien kaiverrus on varsin yleisesti käytetty menetelmä. Käsin tapahtuvassa piirroituksessa ja kaiverruksessa kiven pintaan levitetään vesihauteessa lämmitetty kaiverrusmassa, kaiverrusteippi tai lateksi-liitujauhoseos. Piirroitettavat merkit siirretään kaiverrusmassalle joko mallineilla, sabluunoilla tai käsivaraisena piirroituksena.

Uusien merkkien lisääminen vanhaan hautakiveen edellyttää usein vanhojen merkkien kopiointia kuultopaperille. Kopioitaessa vanhoja merkkejä käytetään ns. ylivetotekniikkaa, jossa merkkien päälle levitetään kuultopaperi, joka ylivedetään pehmeällä lyijykynällä. Saadut merkit antavat kaivertajalle aakkoston, josta pyritään saamaan aikaiseksi vastaavat uudet merkit. Merkkien kaiverrus suoritetaan terävällä veitsellä. Tietokoneavusteinen piirroitus ja kaiverrus tehdään näyttöpäätteellä.

Hiekkapuhallus

kiven_sahaaminen

Kiven sahaamista koneellisesti

Hiekkapuhalluksessa käytetty hiekka-aines on tavallisesti kvartsipitoista. Hiekkapuhallustekniikka on yleisin hautakivien merkkien valmistamiseksi käytetty tekniikka. Kiven pinnalle kiinnitettyyn massaan tai mattoon piirretyt tai kaiverretut merkit poistetaan ja suoritetaan hiekkapuhallus. Hiekkapuhalluksessa on tärkeätä, että hiekkasuihku kohtaa kivipinnan suorassa kulmassa varsinkin tehtäessä syviä uurroksia. Hiekkapuhallusteknikkaa käytetään ns. kiven värjäyksessä. Menetelmä on erityisen sopiva tummilla kivilajeilla, jolloin hiekkapuhalluksella saadaan aikaiseksi pinnan varjostuksia sekä tummien värisävyjen vaihtelua. Metallurgisen teollisuuden sivutuotteena syntyvää kuonaa on myös käytetty hiekkapuhallusaineena.

Merkkien hakkaus

Merkkien käsityömäinen työstö voidaan suorittaa mm. taltoilla, paineilmavasaroilla ja porakoneilla. Merkkien hakkaus on erittäin vaativa ja aikaa vievä toimenpide. Eräs mielenkiintoinen tekniikka käsityömäisessä työstössä on merkkien pystyhakkaustekniikka, missä kivipintaan suoritetaan piirroituksen jälkeen porakoneella porauslinjat, jotka hakataan käsitaltalla suoriksi tai v-pohjaisiksi.

Kultaus, hopeointi ja värjäys

Merkkien kultaukseen on käytössä erityyppisiä lehtikultalaatuja. Karaattipitoisuus on yleisimmin 16-24 karaattia. Lehtikullan kiinnitys voidaan suorittaa erityisellä mixtion -kiinnitysaineella. Yleisimmin käytetty mixtion on ns. kolmen tunnin kuivumisajan mixtion. Hiekkapuhallettuun tai hakattuun pintaan levitetään ohut kerros mixtionia. Aineen lähes kuivuttua siirretään lehtikulta tai hopea liimapinnalle. Kullan ja hopean kiinnityksessä on useita eri menetelmiä. Kulta voidaan laskea erityisen lastan avulla kiinnitettävälle pinnalle tai kulta voidaan kevyesti painamalla siirtää uurrokseen. Kultauksen ja hopeoinnin yhteydessä käytetään mixtionin rinnalla myös muita kiinnitysaineita. Varsin yleisesti on käytössä keltainen miranol tai mixtionin ja keltaisen maalin seos. Väriaineilla lisätään niin kullan kuin hopeankin värisyvyyttä. Uurrosten pohjat voidaan myös peittää lakalla tai maalilla. Tämä tekniikka on erityisen hyvä silloin kun uurrospinta on erittäin epätasainen tai halutaan erittäin kiiltävä kultaus. Lakka/maali levitetään uurroksen pohjalle siten että se peittää uurrosalueen. Maalin/ lakan annetaan kuivua jonka jälkeen pinnalle levitetään esim. mixtion ja suoritetaan kullan tai hopean kiinnitys kuten edellä on kuvattu. Uurroksia voidaan myös maalata. Erityisesti vaaleilla kivillä, kuten harmaalla graniitilla mustat öljypohjaiset maalit ovat usein käytettyjä.

Koneet eivät korvaa käsityötä

Kiventyöstö on hyvin vaikeaa ja vaatii korkeaa ammattitaitoa. Työstökoneita käytetään aina kun se on mahdollista. Koneet myös kehittyvät koko ajan; tänä päivänä kiventyöstössä käytetään uudenaikaisia pitkälle automatisoituja työstökeskuksia. Kuitenkin jokainen hautakivi viimeistellään käsin; mitä vaativampi ja muodoltaan moni-ilmeisempi kivi on sitä enemmän tarvitaan käsityötä. Kädenjälki säilyy kivessä.

Teksti ja pienet kuvat: Sakari Ermala
Muut kuvat: Jari Sandqvist

Kirjoittaja on tutkija Tampereen teknillisessä korkeakoulussa